Virtuaalista itseilmaisua

redhairminh

Kun aloitin SL-blogini tammi-helmikuussa, tarkoituksena oli kirjoittaa suomeksi. Aiemmin olen postaillut SL-juttuja Facebookiin ja Flickriin ja Pinterestiin kuvia, mutta kuin huomaamatta kieli on ollut englanti. Johtunee siitä, että Second Lifen valta- ja käyttökieli on englanti ja monille SL-jutuille ei edes ole järkevää suomenkielistä nimeä. Jos kaksi suomalaista SL-harrastajaa juttelee tai chattaa keskenään, Second Lifen sanastoon perehtymätön on kaiketi aika kuutamolla kun puhe vilisee poseja, primejä, HUDeja ja SIMejä 😀

Koska Minhilda on alter egoni joka yhdistyy kiinteästi reaaliminääni, on välillä hankala päättää kirjoittaako kolmannessa persoonassa vai minämuodossa – ja jos jälkimmäisellä tavalla, kumpi on kertojaminä, reaaliminäni Minni vai alter egoni Minh? Tästä ristiriidasta syntyi myös blogin nimi, Minh’s mixed reality. Ja tagline, blogin kuvaus, on sekin totta: kun olen oikein tiiviisti ollut Second Lifessa, olen todella ressukka ollut joskus niin sekaisin että olen ihmetellyt sohvaltani puuttuvia asentopalloja (poseballs). Tosin ne ovat jo vähän vanha juttu, nykyään istumisskriptit on piilotettu eikä näkyviä asentopalloja enää juurikaan käytetä.

Sekoittunut todellisuus iskee usein myös ulkosalla liikkuessa tiiviin SL-session jälkeen. Bongailen kadulla samoja hiusmalleja ja vaatteita joita olen nähnyt SL:ssa, havaitsen lehdistä ja blogeista huonekaluja ja maisemia joita olen nähnyt SL:ssa. Toki näin, koska SL-sisällöt tietenkin saavat inspiraationsa oikeasta todellisuudesta. En koskaan lakkaa ihailemasta hienosti toteutettuja SL-taloja, huonekaluja ja vaatteita – itse asiassa pidän virtuaalitavaroiden luomista eräänlaisena taidemuotona ja harmittelen viikoittain että itselläni ei ole kärsivällisyyttä ja kykyjä opetella vaikkapa SL-vaatesuunnittelua. Olen kokeillut kyllä, mutta vaatimattomasti, muistaakseni yhden ainoan asukokonaisuuden olen saanut valmiiksi (hippityylinen paita ja housut -setti) sitten tuli MESH ryminällä. Koska itse käytän tällä hetkellä lähes yksinomaan MESH-vaatteita, en vaivaudu opettelemaan vanhanaikaista tapaa tehdä vaatteita, mutta en toisaalta ole päässyt ensiaskeleita pidemmälle MESHin kanssa.

Ehkäpä minun ei tarvitsekaan. Voin sujuvasti kuluttaa muiden tekemiä juttuja ja vain kuvata niitä ihaillen. Ajattelen omaa secondlaiffailuani tällä hetkellä itsetutkiskelun ja itseilmaisun välineenä vaikka en mikään Whiskey Monday olekaan. Sisustaminen ja valokuvaaminen ovat tällä hetkellä pääasialliset SL-juttuni ja jo ne vievät yllättävän paljon aikaa. Aikaisemmin kiertelin aktiivisesti uusia paikkoja, kävin konserteissa ja muissa tapahtumissa, osallistuin luennoille ja kursseille, mutta nykyään useimmiten vain nysvään SL-kodissani. Teen shoppailukierroksia, haalin demoja ja lajittelen ostamaani loputtomiin. Nyt aikaa vie myös rakennusprojektini: saatan kuluttaa tunteja vaihtamalla seinien tekstuuria tai etsimällä juuri oikeanlaista lankkulattiaa.

Koditkin vaihtuvat tasaiseen tahtiin. Tällä viikolla hävitin juuri valmiiksi saamani kodin ja hankin uuden, jota nyt sisustan. Ja koska minulla on kaksi maapaikkaa, kaksi kotia, jommassa kummassa on aina käynnissä sisustusprojekti tai kokonaisen uuden talon testaaminen. Sisustaminen on vienyt niin paljon aikaa että huomaan luuhastelevani samoissa vaatteissa jo ties kuinka monettako viikkoa. Pakko vaihtaa vaatteita pian koska kaikissa viimeaikaisissa kuvissa näkyy sama silkkipaita ja mustat housut 😀

Olen aikaisemmin tehnyt SL:ssa myös töitä, mm. lääkekasveihin erikoistuneen puutarhan infolappusten (notecards) kirjoittajana, huonekalukaupan myyjäharjoittelijana ja ison kauppakeskuksen lehden toimittajana. Jälkimmäinen pesti loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan: yritin kaksi viikkoa saada haastattelua japanilaiselta designerilta joka eli aivan mahdottomiin aikoihin ja diivaili kuin konsanaan joku ihkaoikea Karl Lagerfeld. Haastattelu ei koskaan valmistunut ja lehti lopetti. Samalla tavalla kävi SL-blogille jonka kirjoittajaksi minut värvättiin: ennen ensimmäistäkään juttua blogi poistui manan majoille ja sen ylläpitäjät katosivat.

Katoamisiin pitääkin tottua SL:ssa. Kaikki katoilee: slurlit, simit, ihmiset, tavarat. Tavarat löytää useimmiten Lost and found -kansiosta, mutta ihmisiä ei. Edelleen mietin joitakin tuntemiani SL-ihmisiä: erästä ruotsalaista naisopettajaa, joka harrasti ball gown -tansseja ja ylläpiti reaalimaailmassa suhdetta tansseissa tapaamaansa amerikkalaiseen rehtoriin, jonka kanssa he tapasivat joka kesä ja pitivät päivittäin yhteyttä; erästä amerikkalaismiestä, joka piti SL:ssa blueskahvillaa ja striimaili bluesjameja kunnes sairastui vakavasti (en tiedä toipuiko hän); erästä lentokoneinsinööriä, joka opetti minulle afroamerikkalaisia slangi-ilmauksia ja yritti virtuaalivietellä, tuloksetta.

Kenties katoilemisten vuoksi olen tullut huomattavan laiskaksi, en oikeastaan enää tutustu uusiin ihmisiin SL:ssa. Juttelen kyllä satunnaisesti myös tuntemattomien kanssa, mutta en enää samalla innolla kuin joskus vuosia sitten. Enää ei ole sitä yllättynyttä iloa siitä, että juttukumppani saattaa olla mistä kolkasta maailmaa tahansa. Pitäisi varmasti kehittää se uudelleen, koska ihmiset luovat SL:n; heidän erilaisuutensa, mielikuvituksensa ja luovuutensa. Ja se pitää minut edelleen SL:ssa.

EDIT: tämä suomenkielinen postaus sai innoituksen löydöstäni: Taika Magic, suomalaisen ylläpitämä ja suomenkielinen SL-blogi!

One thought on “Virtuaalista itseilmaisua

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s