DIY poses and projector

I always want to try new tips and tricks in SL. My latest project is learn how to make poses and light projector of your own. Pose making I have tried before with Animare (years ago) and DAZ (last summer), now I tested QAvimator.

I have never before really understood what means graphics–> lightning “sun, moon and projectors”. I run to few articles about the projector lights and immediately made my own. It is quite easy if you have the basic knowledge of building and editing. I read Inara Pey’s brilliant tutorial about lightning projectors and Cajsa Lilliehook’s tutorial about lightning, shadows and projectors. Very useful tutorials both!

My first projector is rather simple with a grunge texture. The trick for powerful shadows is to find proper distance and altitude for the projector. Windlight matters also: darker ones work much better with projectors.

My first pose is DIY, basic pose, very me’ish. The second pose is from my Semotion AO stand collection and the third one is DIY: this pose was meant to be combination of a victory march and classic We can do it -posters. I am pretty satisfied how it looks so bye-bye, I am off to make new poses and projectors…projectorpose_001

projectorpose1_001

jesuischarlie3_001

 

  • Je suis Charlie pencil set by Cajsa Lilliehook
  • robot jeans by Redgrave from uber
  • Gawk ecru shirt
  • shoes epic Ice Cream Dorothy Gales
  • leggings ISON metallic snake taupe
  • Loovus Richie Mini (group gift)
  • MYNX shades Shabby chic *
  • MYNX Daisy necklace *

* promotional copies

Y’s House adaptation

I wrote yesterday that I have found my dream house (OMISE001 by Y’s house) …well, after spending few hours at my new home, I figured I need also a private room. Although I am a terrible builder, I really cannot do anything but windowless cubes, I quickly made a simple roof top room. The awning is borrowed from Y’s House folder and modified smaller, all textures are very old, mainly from GNU, ladder is borrowed from L2 studio’s west lake mini house folder. Decorating is not yet finished (it never is…) but mostly I used old *iconic* stuff.

And now, having my “secret” roof top room, I can go downstairs and finish my main room. It’s gonna be a wine-bar/dance party area for my neighbors and friends:)

housepimp1

housepimp2

 

No more ugly wrists

New year, new something. I want to balance my both lives and find some new and inspiriting things to do. I love chilling and wearing pajamas, but I want to be more active and have less pajama days!

Since I first read about mesh hands I have wanted to own them. I have no idea why it took so long…but now I finally bought SLink hands (elegant 1). No proper pics yet, I am still looking the most perfect poses:) pajama2_001

pajama3_001I have already wrote about my cats. I don’t know how long I enjoy interacting with them but it is nice to have a SL hobby:) I have tried many: building (I suck), designing (too unpatient), machinima (too self-critical after few finished machinimas).

Blogging is more than a hobby for me. Right now it is almost a lifesaver. In Finnish I am a writer/author, published many books and articles and blogged since 1999/2002. I also teach regularly how to blog and maintain a good blog. BUT: my last book was published 2011 and since then I have not written anything – expect this blog. With this blog I keep away TOTAL writer’s block while I try to start writing in Finnish again.

Everyone wants to have more readers, me too. My first steps was to syndicate my blog on few feeds  (list of my feeds under my blogroll), – but most of all, write and take pics with more time and forethought but still with no stress and having a blast:)

Virtuaalista itseilmaisua

redhairminh

Kun aloitin SL-blogini tammi-helmikuussa, tarkoituksena oli kirjoittaa suomeksi. Aiemmin olen postaillut SL-juttuja Facebookiin ja Flickriin ja Pinterestiin kuvia, mutta kuin huomaamatta kieli on ollut englanti. Johtunee siitä, että Second Lifen valta- ja käyttökieli on englanti ja monille SL-jutuille ei edes ole järkevää suomenkielistä nimeä. Jos kaksi suomalaista SL-harrastajaa juttelee tai chattaa keskenään, Second Lifen sanastoon perehtymätön on kaiketi aika kuutamolla kun puhe vilisee poseja, primejä, HUDeja ja SIMejä 😀

Koska Minhilda on alter egoni joka yhdistyy kiinteästi reaaliminääni, on välillä hankala päättää kirjoittaako kolmannessa persoonassa vai minämuodossa – ja jos jälkimmäisellä tavalla, kumpi on kertojaminä, reaaliminäni Minni vai alter egoni Minh? Tästä ristiriidasta syntyi myös blogin nimi, Minh’s mixed reality. Ja tagline, blogin kuvaus, on sekin totta: kun olen oikein tiiviisti ollut Second Lifessa, olen todella ressukka ollut joskus niin sekaisin että olen ihmetellyt sohvaltani puuttuvia asentopalloja (poseballs). Tosin ne ovat jo vähän vanha juttu, nykyään istumisskriptit on piilotettu eikä näkyviä asentopalloja enää juurikaan käytetä.

Sekoittunut todellisuus iskee usein myös ulkosalla liikkuessa tiiviin SL-session jälkeen. Bongailen kadulla samoja hiusmalleja ja vaatteita joita olen nähnyt SL:ssa, havaitsen lehdistä ja blogeista huonekaluja ja maisemia joita olen nähnyt SL:ssa. Toki näin, koska SL-sisällöt tietenkin saavat inspiraationsa oikeasta todellisuudesta. En koskaan lakkaa ihailemasta hienosti toteutettuja SL-taloja, huonekaluja ja vaatteita – itse asiassa pidän virtuaalitavaroiden luomista eräänlaisena taidemuotona ja harmittelen viikoittain että itselläni ei ole kärsivällisyyttä ja kykyjä opetella vaikkapa SL-vaatesuunnittelua. Olen kokeillut kyllä, mutta vaatimattomasti, muistaakseni yhden ainoan asukokonaisuuden olen saanut valmiiksi (hippityylinen paita ja housut -setti) sitten tuli MESH ryminällä. Koska itse käytän tällä hetkellä lähes yksinomaan MESH-vaatteita, en vaivaudu opettelemaan vanhanaikaista tapaa tehdä vaatteita, mutta en toisaalta ole päässyt ensiaskeleita pidemmälle MESHin kanssa.

Ehkäpä minun ei tarvitsekaan. Voin sujuvasti kuluttaa muiden tekemiä juttuja ja vain kuvata niitä ihaillen. Ajattelen omaa secondlaiffailuani tällä hetkellä itsetutkiskelun ja itseilmaisun välineenä vaikka en mikään Whiskey Monday olekaan. Sisustaminen ja valokuvaaminen ovat tällä hetkellä pääasialliset SL-juttuni ja jo ne vievät yllättävän paljon aikaa. Aikaisemmin kiertelin aktiivisesti uusia paikkoja, kävin konserteissa ja muissa tapahtumissa, osallistuin luennoille ja kursseille, mutta nykyään useimmiten vain nysvään SL-kodissani. Teen shoppailukierroksia, haalin demoja ja lajittelen ostamaani loputtomiin. Nyt aikaa vie myös rakennusprojektini: saatan kuluttaa tunteja vaihtamalla seinien tekstuuria tai etsimällä juuri oikeanlaista lankkulattiaa.

Koditkin vaihtuvat tasaiseen tahtiin. Tällä viikolla hävitin juuri valmiiksi saamani kodin ja hankin uuden, jota nyt sisustan. Ja koska minulla on kaksi maapaikkaa, kaksi kotia, jommassa kummassa on aina käynnissä sisustusprojekti tai kokonaisen uuden talon testaaminen. Sisustaminen on vienyt niin paljon aikaa että huomaan luuhastelevani samoissa vaatteissa jo ties kuinka monettako viikkoa. Pakko vaihtaa vaatteita pian koska kaikissa viimeaikaisissa kuvissa näkyy sama silkkipaita ja mustat housut 😀

Olen aikaisemmin tehnyt SL:ssa myös töitä, mm. lääkekasveihin erikoistuneen puutarhan infolappusten (notecards) kirjoittajana, huonekalukaupan myyjäharjoittelijana ja ison kauppakeskuksen lehden toimittajana. Jälkimmäinen pesti loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan: yritin kaksi viikkoa saada haastattelua japanilaiselta designerilta joka eli aivan mahdottomiin aikoihin ja diivaili kuin konsanaan joku ihkaoikea Karl Lagerfeld. Haastattelu ei koskaan valmistunut ja lehti lopetti. Samalla tavalla kävi SL-blogille jonka kirjoittajaksi minut värvättiin: ennen ensimmäistäkään juttua blogi poistui manan majoille ja sen ylläpitäjät katosivat.

Katoamisiin pitääkin tottua SL:ssa. Kaikki katoilee: slurlit, simit, ihmiset, tavarat. Tavarat löytää useimmiten Lost and found -kansiosta, mutta ihmisiä ei. Edelleen mietin joitakin tuntemiani SL-ihmisiä: erästä ruotsalaista naisopettajaa, joka harrasti ball gown -tansseja ja ylläpiti reaalimaailmassa suhdetta tansseissa tapaamaansa amerikkalaiseen rehtoriin, jonka kanssa he tapasivat joka kesä ja pitivät päivittäin yhteyttä; erästä amerikkalaismiestä, joka piti SL:ssa blueskahvillaa ja striimaili bluesjameja kunnes sairastui vakavasti (en tiedä toipuiko hän); erästä lentokoneinsinööriä, joka opetti minulle afroamerikkalaisia slangi-ilmauksia ja yritti virtuaalivietellä, tuloksetta.

Kenties katoilemisten vuoksi olen tullut huomattavan laiskaksi, en oikeastaan enää tutustu uusiin ihmisiin SL:ssa. Juttelen kyllä satunnaisesti myös tuntemattomien kanssa, mutta en enää samalla innolla kuin joskus vuosia sitten. Enää ei ole sitä yllättynyttä iloa siitä, että juttukumppani saattaa olla mistä kolkasta maailmaa tahansa. Pitäisi varmasti kehittää se uudelleen, koska ihmiset luovat SL:n; heidän erilaisuutensa, mielikuvituksensa ja luovuutensa. Ja se pitää minut edelleen SL:ssa.

EDIT: tämä suomenkielinen postaus sai innoituksen löydöstäni: Taika Magic, suomalaisen ylläpitämä ja suomenkielinen SL-blogi!