12/15 ja satanen rikki

Second Life – jonne pomppasin mielijohteesta noin 12 vuotta sitten – täytti 15 vuotta keväällä. Minh’s mixed reality on vasta viisivuotias, mutta juhlavasti päätin kirjoittaa blogin 100. artikkelin suomeksi. Blogin peruskieli on Second Lifen valtakieli englanti, suomeksi olen kirjoittanut vain Nörttitytöissä julkaistut pari SL-juttua. Second Lifen rinnalle on aivan viime vuosina tullut paljon uusia virtuaalimaailmoja, joista kolmeen muuhun (Kitely, Inworldz, Blue Mars) olen itsekin käynyt tutustumassa. Second Lifeen olen kuitenkin aina palannut ja rakentanut sinne vuosien varrella monta kotia. Aiemmin rakensin myös ystäväverkostoa, mutta nykyään sosiaalisuuteni on lähes nollissa: vanhat ystävät ovat kadonneet Second Lifesta ja uusiin ihmisiin en ole tutustunut. Satunnainen jutustelu on kivaa ja ok, mutta pitkäaikaisempien ystävyyssuhteiden ylläpitäminen virtuaalimaailmassa on melkoinen aikasyöppö ja pois muusta “puuhastelusta”. Olen kuitenkin kiitollinen, että olen saanut luotua jopa vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita myös virtuaalimaailmassa; ajoittain pohdin mitä heille nykyään kuuluu. Kirjo on laaja: ruotsalainen naisopettaja, intialainen it-insinööri, jenkkiläinen lentoperämies, pari brittiä, muutama italialainen. Osan kanssa jaoimme myös real lifea, osan kanssa pitäydyimme virtuaalisessa todellisuudessa.

Virtuaalimaailman osaaminen jakoon?

Tähän saakka olen ajatellut, että SL-osaamisestani ja -kokemuksestani ei ole mitään hyötyä, mutta tänä keväänä hoksasin, että voisin ehkä jotenkin yrittää jakaa tietämystäni ja mahdollisesti  jeesiä sellaisia ihmisiä, jotka vasta nyt, uusien virtuaalimaailmojen kehittyessä astuvat mukaan, VR-lasit päässä. Uudet maailmat on suunniteltu koettavaksi nimenomaan laseilla, vaikkakin kaikkia voi kokea myös ns. desktop modessa, ilman laseja. Olen vuosia sitten pitänyt yhden Second Life -kurssin Helsingin työväenopistossa. Toistakin suunniteltiin, mutta jäiköhän yhdestä tai kahdesta osallistujasta kiinni. Aikoinaan pyöritin Second Lifen sisällä myös muille käyttäjille suunnattua “stailauspalvelua”, mutta kuten virtuaalihommissa usein käy, reaalimaailman velvoitteet ajavat joskus virtuaalisten hankkeiden ohi. Stailausavustus – ja siihen liittyvä perusneuvonta – olisi nyt vielä ajankohtaisempaa: realisistisin kokemus avattarena olemisesta syntyy kun käyttää mesh-päitä ja -vartaloita, joihin on liitetty mukaan ilmeitä ja eleitä. Harmi vain, että ns. kokeilukäyttäjällä harvemmin on aikaa perehtyä jippoihin ja yksityiskohtiin ja siksikin SL-kokemus saattaa jäädä kököksi ja valjuksi. Ehkä perustan Second Lifeen uuden “help deskin” konsultoidakseni uusia kokeilijoita? SL:n ns. learning curve on tutkitusti pitkä, useita kuukausia, mutta opastuksella alkuun pääisis rivakammin.

Uutta tutkittavaa

Uusista maailmoista olen itse kiinnostunein Second Lifen perustajan Philip Rosedalen luomasta High Fidelitystä – jonne minulla oli betapääsy parisen vuotta sitten, mutta en koskaan ehtinyt tutustua paikkaan. Toinen kiinnostava uutuus on Sinespace, jonka perustaja hänkin on entinen SL-veteraani. Kolmantena Second Lifen omistavan Linden Labin uusi ja uljaampi versio vanhasta eli Sansar, joka hurjasta hypetyksestä huolimatta on aika lailla flopannut käyttäjämäärissä. Kaikkia em. maailmoja aion testata ensin desktopissa ja sen jälkeen päätän mitä kokeilen laseilla. VR-laseja en ole vielä hankkinut, koska niiden valintaan vaikuttaa  myös se, missä niitä aikoo käyttää. Hukkaostoksen mahdollisuus on suuri: saan kohtalaisen helposti liikepahoinvointia liian livakoista graffa-asetuksista tai vääristyneistä mittasuhteista. P.S. Sinespacea kävin kokeilemassa, mutta alku oli hankala, koska SL:n liiketoiminnot ovat niin syvällä selkäytimessä, että uusien näppiskomentojen ja hiiritoimintojen opetteleminen vie selvästi aikaa.

Reaali versus virtuaali

12 vuotta lähes yhtäjaksoista virtuaalimaailmaharrastusta on kohtalaisen pitkä aika. Välillä lähtee ns. lapasesta, roikun virtuaalissa tuntikaupalla. Toisinaan käyn säännöllisesti, mutta hillitysti. On ajanjaksoja, jolloin en kirjaudu sisään kuukausiin. Kirjautumattomuuden syy ei koskaan ole ollut kyllästyminen vaan se, että virtuaalimaailmassa toimiminen vie aikaa – joskin kyllä antaa elämyksiä. On vaikea selittää virtuaalimaailmoja tuntemattomalle mikä avattarena toimimisessa viehättää. Tiivistettynä kyse on ehkä kokonaisvaltaisuudesta: avatar liikkuu, toimii, näkee ja kuulee asioita. Esimerkki: kännykkäni soittoäänenä on tälläkin hetkellä Miles Davisin High speed chase, jonka kuulin ensimmäistä kertaa Secon Lifessa eräällä jazzklubilla. Muistan edelleen klubin tunnelman, DJ:n äänen, tuttavien kommentit, jopa eräänlaisen liikekokemuksen, kun avattareni hytkyi tanssilattialla. Virtuaalimaailmassa on mahdollista myös opiskella ja oppia, joko maailmaan itseensä liittyviä asioita tai yleishyödyllisiä juttuja, taidehistoriaa, kieliä, kirjoittamista, kasveja, planeettoja jne. jne. Esimerkki: kuuluin vuosia sitten virtuaaliseen kirjoittajapiiriin, jossa tehtiin erilaisia kirjoitusharjoituksia ja -tehtäviä viikoittain ja kokoonnuttiin keskustelemaan kirjoittamisesta. Itselleni tämä oli erityisen haastavaa, koska kirjoituskieli näissä pienimuotoisissa proosatehtävissä oli englanti. Olen toiminut Linden dollari -palkalla myös lääkekasvipuutarhan “tiedottajana” ja erilaisten virtuaalimaailmalehtien ja -blogien avustajana. Avattaresta muodostuu oman identiteetin jatke tai rönsy. Tuntemuksia on hankala kuvata, mutta avattareen muodostuu eräänlainen tunneside; vähän kuin irrottaisit itsestäsi palasen, jonka päästät seikkailemaan vapaasti. Avattaren vaikutuksista identiteettiin on tehty jonkin verran tutkimuksia ja ne vahvistavat omaa kokemustani: aktiivinen ja viehättävä avatar hassusti lisää myös reaalimaailman aktiivisuutta ja lisää tunnetta omasta viehättävyydestä. Mitään muuta negatiivista en virtuaalimaailmoinnista keksi, kuin sen, että se imaisee mukaansa ja vie aikaa. Joskus aikaa ei vain ole. On silti helpottava tietää, että on paikka, jonne matkustaminen ei maksa mitään ja jossa voi silti päästä täydellisesti irti kaikesta, kokea vapautta ja löytämisen riemua.
Kuva on napattu jo vuonna 2014, mutta tavoittaa edelleen sen, mitä kuvaa suunnitellessa tavoittelin: avatar on oman minän ilmetymä ja ilmaisukeino, vapaa rajoitteista.

Sunshine of my life

new beach house

new beach house

leinikki chair

new beach house

garden flower piano

Sunshine of my life, apple of my eye – because of my 15 years old son and his Confirmation Day Party I have been veeeery busy in RL. It is getting colder and darker day by day so it is great to escape – even 15 minutes – to my new beach house paradise. I recently found bunch of great new shops, but what you see in pics are mostly old stuff. My absolute favorite is Leinikki arm chair – it has beautiful texture and Leinikki means Buttercup flower in Finnish. I have no idea if the creator of this chair has some Finnish background or is the name just co-incidence.

  • modified Kis Kis Retro Beach House
  • DaD DESIGN Tropical plot/skybox (32x32mt) old HOMESTUFF hunt gift
  • KIDD Creation REAL GRASS*GREEN MEADOW*MIXED POPPY*10x10x0.8*FLATSQUARE 2
  • DaD DESIGN “Curved Palm Trees mod.01 with animations” 100% mesh
  • Kaerri’s garden flower piano *
  • Vintage mirror with lights, bronze. Myrrine
  • Armchair Leinikki pink. Myrrine
  • Thaino Designs Sophie large sofa. sits 2 avs with anim menu (mesh)
  • Thaino Designs kara bed with animation menu
  • {SMS} carrot pants
  • other furniture old from *ionic*

* promotional copy

 

 

Body and Soul

mesh project body

mesh project body shower

mesh project body pirate
please don’t peck me eaye

mesh project body hand and feet

The Mesh Project mesh body is absolutely lovely. Mostly I love it because all poses look much more smoother and natural – I hate hate hate when my arms and legs have sharp angles. The Mesh Project feet are small enough and hands are very pretty.

But like many others, I find shopping at the Shops very confusing experience. The area is all white and it is so slow to find things. After shopping, wearing you Style HUD is also annoying, sometimes I have to detach it and wear it again because the HUD is so very slow or freezes completely.

And clothing…yes I like my body and yes I like to show it, but when I go to dance or shop or explore I really would like to wear my own clothing instead of that cocktail dress which you can have free from the Shops.

Thumbs up for the Mesh Project. It is great to have free mesh body options, although I am now considering SLink version – just because I am so excited to have smoother body and it is too painful to use old body after trying mesh body in action. I have tough decision to make: do I wait non-beta version of The Mesh Project body (which I think is prettier…) or do I buy SLink body (I do have SLink feet and hands already).

No more ugly wrists

New year, new something. I want to balance my both lives and find some new and inspiriting things to do. I love chilling and wearing pajamas, but I want to be more active and have less pajama days!

Since I first read about mesh hands I have wanted to own them. I have no idea why it took so long…but now I finally bought SLink hands (elegant 1). No proper pics yet, I am still looking the most perfect poses:) pajama2_001

pajama3_001I have already wrote about my cats. I don’t know how long I enjoy interacting with them but it is nice to have a SL hobby:) I have tried many: building (I suck), designing (too unpatient), machinima (too self-critical after few finished machinimas).

Blogging is more than a hobby for me. Right now it is almost a lifesaver. In Finnish I am a writer/author, published many books and articles and blogged since 1999/2002. I also teach regularly how to blog and maintain a good blog. BUT: my last book was published 2011 and since then I have not written anything – expect this blog. With this blog I keep away TOTAL writer’s block while I try to start writing in Finnish again.

Everyone wants to have more readers, me too. My first steps was to syndicate my blog on few feeds  (list of my feeds under my blogroll), – but most of all, write and take pics with more time and forethought but still with no stress and having a blast:)